Kymijoen varressa kasvanut rokkia soittava nuori puuinsinööri palkattiin 80-luvun alussa Riihimäen parkettitehtaalle, jossa hän nopeasti huomasi tulleensa oikeaan paikkaan ja löytäneen kutsumuksensa.

”Tehtaalla oli töissä paljon ammattilaisia, jotka todella tunsivat kovapuulajit ja niiden ominaisuudet, ja minä innokkaana keltanokkana tietenkin halusin oppia heiltä kaiken. Tarjosin tuotannon puolen naisille ylimääräisiä taukoja, että pääsen tuuraamaan heitä työpisteillään ja näin opettelemmaan talon kaikki työt. Iltaisin ja viikonloppuisin asensin lattioita asiakkaille. Se oli todellinen ”parkettiyliopisto” ja ymmärsin jo nuorena, että parkettimaailma on minun maailmani.”

Vuodet vierivät, parketin tuotanto Riihimäellä kukoisti ja ahkera nuori insinööri eteni urallaan. 

80-luvun lopulla yritys osti Ranskasta tuotantolaitoksen, johon Pekankin työpaikka siirtyi. Lama kuitenkin sotki suunnitelmat ja tuotantolaitos lopetettiin nopeasti.

Ropa ei tästä hätkähtänyt vaan perusti Ranskaan oman yrityksen ja näin sai alkunsa PR-BOIS. Yrityksen pääaktiviteetti oli (ja on edelleen) kovapuuraaka-aineen toimittaminen parkettiteollisuudelle.

Suomalaisen insinöörin kyvyistä oltiin kiinnostuneita myös muualla ja hänet palkattiin maailman suurimman parketti-pohjaviilun valmistajan Ranskanlaitoksen toimitusjohtajaksi.

Erilainen osaaminen karttui näköalapaikalla ison tuotantolaitoksen johdossa ja tästä intoutuneena Ropa perusti kolleegansa kanssa insinööritoimiston, joka rakennuttaa kokonaisia tuotantolaitoksia ympäri maailmaa.

”Jäin usein rakennuttamiimme tehtaisiin raaka-ainetoimittajaksi ja valmiin tuotteen jakelijaksi. Aloimme valmistuttaa tehtailla omista puista myös omia tuotteita, joiden tuotekehitys johti lopulta yksilöllisiin tuotteisiin ja kokonaisuuksiin (sahaus, 3D-pinnat ja kuvioinnit), koska niille oli paljon kysyntää.”

Näitä ainutlaatuisia lattioita, seiniä ja kattoja valmistuu nyt myös yrityksen uudella tehtaalla kauniissa ja historiallisessa Strömforsin Ruukissa.

”Olen jo pitkään haaveillut tehtaan perustamisesta Suomeen. Ajatus kumpuaa tietynlaisesta koti-ikävästä ja kunnioituksesta omia juuria kohtaan. Haluan antaa kotiseudulleni jotain takaisin luomalla sinne työtä. Kymijoki on aina ollut suuri rakkauteni, siitä tuotenimikin tulee.”